PUHEIDEN AIHEISTA JA AIHEUTTAJISTA

Maanantai 11.11.2013

Kuten tuore tutkimus kertoo, reilusti yli puolet suomalaisista haluaisi panna stopin EU:n kriisimaiden tukemiselle. Hieman yksinkertaistaen: kaksi kolmesta suomalaisista joko lopettaisi kriisimaiden tuet tai turvautuisi vielä rajumpiin keinoihin, yksi kolmasosa jatkaisi niitä.

Ensi vuoden toukokuussa järjestetään eurovaalit. Vaalipäivä on sunnuntaina 25.5. Paljon ehtii tapahtua sitä ennen, ja vielä enemmän tuon päivän jälkeen. Perussuomalaisille päivä on erityisen merkityk­sellinen. Äänestystuloksen perusteella saadaan viimeinkin selville, minkälaista Eurooppa-politiikkaa suomalaiset edustajiltaan halua­vat.

Perussuomalaiset on johdonmukaisesti vastustanut tukipo­litiikkaa. Hallituspuolueiden edustajat ovat tähän asti seisseet nii­den takana. Johdonmukaisia ovat hekin kannoissaan olleet, mutta mielenkiintoisia tulevat olemaan keskustelut vaalien alla, kun kaik­ki kilvan vakuuttelevat eurokriittisyyttään ja haluttomuuttaan uusiin paketteihin. Samaa myrkkyä joutuu nielemään myös keskusta, joka paketit Mari Kiviniemen hallituksen aikana aloitti.

Vai joutuuko? Missä on sanottu, että eurokriittisyys nousee vaalien alla keskustelunaiheeksi? Mitä jos vaalien alla puhutaankin jostain ihan muusta?

Sopivimmista komissaareista? Geenimanipuloidusta maissista? Paa­vo Väyrysen ja Olli Rehnin raivokkaasta linjariidasta? Vuosituhan­nen vaihteen EU-jarrutuspuheenvuoroista?

Mccombs ja Shaw -nimiset tohtorismiehet loivat 70-luvulla niin sanotun agenda-setting-teorian, joka näyttää pitävän kutinsa vielä tänäkin päivänä. ”Agenda setting” tarkoittaa vapaasti suomennettu­na ”puheenaiheiden asettamista”. Teorian mukaan tiedotusvälineet eivät pysty vaikuttamaan siihen, miten ihmiset äänestävät, mutta ne pystyvät vaikuttamaan siihen, minkä asioiden perusteella he äänes­tävät.

Vaaliehdokkaiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että kes­kustelu osuu yksiin omien vahvuuksien kanssa. Ja sama pätee tieten­kin myös puolueisiin.

Erilaisten – kukin omalla tavallaan tärkeiden – asioiden tunku tiedo­tusvälinejulkisuuteen on huima. Vain pieni osa kansalaisia kiinnosta­vista aiheista pääsee kerrallaan julkisuuden valokeilaan.

Media osallistuu luonnollisesti keskusteluaiheiden valintaan, mut­ta muitakin toimijoita on liikkeellä, varsinkin vaalien alla. Poliittiset ryhmät pyrkivät keinolla millä hyvänsä nostamaan omat aiheensa julkisuuteen ja pitämään ne siellä. Ryhmät pyrkivät taklaamaan pois julkisuudesta ne aiheet, joiden käsittelyssä ne eivät pärjää.

Ei ole sattumaa, että vihreät yrittää tehdä jokaisesta vaalista elämää suuremman kamppailun, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeu­det joko lopullisesti voitetaan tai ikuisiksi ajoiksi hävitään. Eikä se­kään ole sattumaa, että suurimpien hallituskumppanien välille puh­keaa aina vaalien alla jokin silmiinpistävän kovaääninen riita, jonka setvimisen aikana osapuolet pääsevät julkiseen keskusteluun teroit­tamaan kantaansa ja siinä sivussa omaa ideologiaansa, mikä tietysti oli molemmille riidan perimmäinen tarkoitus.

Perussuomalaiset tavoittelee eurovaaleissa suurimman puo­lueen asemaa. Tämä on mahdollista, mutta monen asian on loksah­dettava kohdilleen.

On keskeistä, että meille tärkeistä asioista keskustellaan. Perussuo­malaisten poliittiset kilpailijat tekevät kaikkensa, jottei keskustelu ohjautuisi meille vahvoihin aiheisiin. Kilpailijoiden harmiksi meil­le edullisia aiheita on näissä vaaleissa varsin paljon: kriisimaiden tu­kipakettien lopettaminen, omaehtoinen maahanmuuttopolitiikka ja liittovaltiokehityksen pysäyttäminen. Suomen itsemääräämisoikeu­den säilyttämisestä puhumattakaan.

Kirjoitus on julkaistu soveltuvin osin Perussuomalainen 14/2013 -lehdessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Media, Eurovaalit

Pääkirjoitus: Kuukausi numero yksi

Perjantai 1.6.2012 klo 22:34 - Matias Turkkila

(Tämä kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 8/2012)

Ensimmäinen työkuukausi on nyt takana. Ja melkoinen kuukausi se on ollutkin. Ensimmäiset päivät yhtämittaista mediamyllerrystä. Ja hetken päästä seurasi muutto uuteen Yrjönkadun toimistoon.

Vietin yhden illan tavaroita purkaen, puolueen vanhoja lehtiä selaillen. Löysin Perussuomalainen-lehden ensimmäisen numeron, kuusitoista vuotta sitten kirjoitetun. Sen toisella sivulla silloinen vastavalittu päätoimittaja Heikki Lehti pahoitteli, miten niin puolueen perustamisessa kuin lehden ensimmäisen numeron tekemisessäkin oli kulunut kovin paljon aikaa. Paljon kauemmin kuin oli tarkoitus.

 

Hymyilin. Olisipa Heikki tiennyt, minne asti silloinen pienpuolue vielä yltää. Se sama paine, jonka hän aikanaan tunsi, on tänäkin päivänä monella joka hetki läsnä. Minullakin. Katse kääntyy kuin pakotettuna seuraaviin vaaleihin. Ehkä pitäisi katsella toiseen suuntaan. Niihin edellisiin kuntavaaleihin nimittäin, koska se suunta kertoo suurella varmuudella siitä, mitä syksyllä on odotettavissa.

Perussuomalaiset etenee. Kerta kerralta, vaali vaalilta. Joka kerta paremmin kuin edellisissä vastaavissa. Tarkoituksenmukaisuuskertoimilla painotetut gallupluvut toki kertovat kokonaiskannatuksesta mitä kertovat, mutta vaaleissa ne todelliset kannatusluvut mitataan. Ja fakta nyt vain on se, että perussuomalaiset voittaa vaalit toisensa jälkeen. 

Pitäisikö siis kantaa huolta? Kyllä varmaan, mutta se suuren huolen reppu roikkuu jonkun muun selässä kuin meidän. Lähiajat myllertävät vanhojen puolueiden johtoa. Yhdet joutuvat vaihtamaan puoluejohtajaansa aivan vaalien alla. Toisilta vaihtui koko varapuheenjohtajisto ja vaalien kannalta kriittinen puoluesihteeri. Kolmansien kurjuus taas on se, ettei vaihdeta puoluesihteeriä, joka annostelee aktiivista eutanasiaa oman puolueensa presidenttiehdokasvalinnalle.

En kadehdi, myhäilen vain. Vilkuilen vielä hetken vanhan lehden sivuja, löydän monta tuttua kasvoa. Nuoria miehiä ja naisia, sittemmin jo aikuisikään ehtineitä. Mutta sanomansa sanat ovat yllättävän ajattomia. 

Kun lehden syntyä katsoo oikein läheltä, oppii paljon. Ja kun katsoo lehden synnyttäjiä läheltä, oppii vielä enemmän. Ohut paperi, sille painetut pienet mustat kirjaimet. Ei pelkkiä sanoja sanojen vuoksi. Vaan jotain, mikä on paperilla, koska se täytyy sanoa. 

Laitan vanhan lehden takaisin hyllyyn ja keskityn seuraavan tekemiseen. Sen sisäsivuilla kerrotaan nuorisojärjestöjen metkuilujen setvimisestä, Italian kriisistä, demokratian hinnasta. Oloni on rauhallinen. Kuudentoista vuoden päästä, vuonna 2028, tuore perussuomalaisten päätoimittaja ehkä löytää tämän kirjoituksen. Ja ymmärtää lukiessaan, että perille ehtii rauhallisemmallakin vauhdilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: PS, Media

Lehti- ja verkkouudistus

Lauantai 12.5.2012 - Matias Turkkila

Perussuomalaiset saavutti edellisissä eduskuntavaaleissa historiallisen vaalivoiton ja nousi Suomen kolmanneksi suurimmaksi  puolueeksi. Vaalien teemat olivat perussuomalaisille poikkeuksellisen suotuisia. Tämä johtui osaksi siitä, että äänestäjät näkivät puolueessa ja sen edustajissa raikkaan vaihtoehdon vaalirahoitusveijareille, osaksi siitä, että perussuomalaiset onnistuivat nostamaan julkiseen keskusteluun niitä teemoja, joissa he itse olivat vahvimmillaan.

Jotta puolue menestyisi myös jatkossa, on sen kyettävä toimimaan tulevaisuudessakin yhtä taitavasti. Vaalirahoitussotkujen tapaista lahjahevosta tuskin enää kopsuttelee vastaamme, mutta hyvä ja onnistunut viestintä on mahdollista. Se oli mahdollista eilen, se on mahdollista tänään ja se on mahdollista aina, kun siihen päätetään turvautua.

Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Viestintää ei voi ulkoistaa kenellekään toiselle - se on hoidettava omin voimin. Perinteiset mediayhtiöt voivat nostaa keskusteluun perussuomalaisten ajamia aiheita ja tavoitteita, mutta sen ne tekevät vain poikkeustapauksissa. Eduskuntavaaleja edeltänyt kuherruskuukausi on ohitse, ja uutisointi on kovin usein keskittynyt epäolennaisuuksiin. Tämä on erityisen harmillista tilanteessa, jossa yhteiskunnassa on meneillään suuria ja peruuttamattomia syvävirtauksia. Moni tärkeä asia peittyy pinnallisten mediakohujen alle.

Mutta älkäämme syyttäkö muita sellaisesta, mitä emme ole vielä itsekään tehneet. On otettava näppäimistö kauniiseen käteen ja ryhdyttävä toimeen. Meidän on luotava itsellemme viestintävälineet, joita katsellaan, kuunnellaan ja luetaan - ja joiden sanomaa toistetaan muissa viestintävälineissä. Ja ennen kaikkea: joiden sisällön luomiseen me kaikki mahdollisuuksien mukaan osallistumme. Urakka on aloitettu. Perussuomalaiset on käynnistänyt useita kehityshankkeita, joiden tavoitteena on luoda tehokas ja nykyaikainen viestintävälineiden työkalupakki. Perussuomalainen-lehti uudistetaan niin sisällöllisesti, graafisesti kuin rakenteellisestikin. Sama tehdään verkkosivustolle. Lehden painopiste siirtyy järjestölehdestä poliittisen aikakauslehden suuntaan.

UUTTA AIKAA KOHDEN

Uutta aikaa kohden Perussuomalaisten lehteä on tähän mennessä tuotettu niin pienellä henkilökunnalla, ettei sellaisella luulisi edes lehteä saatavan aikaiseksi. Puolueen taloudellinen tilanne on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin, joten voimme palkata lehteen lisää henkilökuntaa. Toimitukseen tulee lisää toimittajia, ja puolipäiväisinä työskennelleiden toimittajien työsuhteet muuttuvat kokopäiväisiksi. Jatkossa lehti sisältää aiempaa enemmän toimitettuja artikkeleita, joten jäsenistön omien tekstien pituutta täytyy jonkin verran lehdessä rajata. Perussuomalaisten tekstejä julkaisemme sen sijaan verkossa aiempaa huomattavasti enemmän.

Lehden vahvuus on kummunnut pitkälti siitä, että sitä on toimitettu aktiivijäsenten voimin.

Sama vahvuus on näkynyt koko ajan siinä, miten perussuomalaiset ovat verkossa vaikuttaneet. Vaikka nykyinen verkkosivustomme on ollut tähän mennessä sisällöltään suppea ja päivittynyt harvakseltaan, on aktiivisten perussuomalaisten toiminta erilaisissa verkkoyhteisöissä ollut kuitenkin erittäin tuloksellista. Näistä lähtökohdista alamme nyt rakentaa jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole vielä koskaan tehty.

Ei enää pelkkää sanelua poliittiselta rälssiltä hallintoalamaisille. Ei onttoja lupauksia eikä näytöskiertueita vaalien alla. Me rakennamme viestintäareenan, joka on avoinna muulloinkin kuin hetkeä ennen vaaleja. Paikan, jossa sinun mielipiteelläsi on väliä. Ja jossa sinun sanasi merkitsee.

Siitä tässä on kyse, ei vähemmästä.

(Tämä kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 7/2012)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: PS, Media

Pääkirjoitus: Kuuden sanan mediaresepti

Perjantai 11.5.2012 - Matias Turkkila

Tervehdys, lukija. Olemme ehkä joskus tavanneet. Ja jos emme vielä ole, niin toivottavasti tulemme läheisessä tulevaisuudessa tapaamaan. Aloitin Perussuomalainen-lehden uutena päätoimittajana aivan hiljattain.

Ensimmäinen työpäivä sujui rauhallisissa merkeissä. Puoluetoimiston työntekijöihin tutustumista, laitehankintoja, palavereja, suunnittelua, kohtuullinen määrä puheluita. Toinen päivä oli melkolailla samanlainen, joskin yhdellä erolla. Näet sillä, että teimme Matti Putkosen kanssa medialle tiedotteen, jossa luvattiin kertoa seuraavana päivänä päätoimittajan nimityksestä sekä tulevasta lehti- ja verkkouudistuksesta.

Se kolmas päivä oli sitten vähän vähemmän rauhallinen. Eduskunnan ryhmähuoneessa järjestetty tiedotustilaisuus oli viimeistä penkkiä myöten täynnä. Seuraavaksi Matilta alustus, nimitysuutinen Timo Soinin kertomana, itse pitämäni esitys, joukko toimittajien tekemiä kysymyksiä ja lopuksi tukku haastatteluja.

 

Illan uutisissa sekä seuraavan päivän lehdissä nostettiin uutiskärjeksi Hommaforum-taustani. Niinkuin toki arvata saattoikin. Mutta kumpi oli todellisuudessa mielenkiintoisempi asia - minun taustani, vaiko ylipäätään se, että perussuomalaiset alkavat satsata voimakkaasti viestintäänsä? Väitän, että jälkimmäinen. Perinteisen median politiikantoimittajien kärkikasti ei ollut tullut paikalle sen vuoksi, että juuri minä olin siellä. He kun eivät tienneet, kuka uudeksi päätoimittajaksi nousee. He olivat paikalla sen vuoksi, koska heitä kiinnosti tämä asia ylipäätään.

Perussuomalaiset kiinnostavat. Se, keitä he ovat, kiinnostaa. Se, mitä he tekevät, kiinnostaa. Tämä on nähty monta kertaa aiemminkin ja se nähtiin taas.

Omaehtoinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu viestintä. Siinä kuusisanainen mediaresepti, jota nyt hyödynnettiin. Ja jota tullaan hyödyntämään myös jatkossa. Poppakonsteja tai magiaa ei tarvita, huolellinen ja ajatuksella tehty viestintätyö riittää.

Tehokas viestinvienti hyötyy suuresti kehittyneistä viestintävälineistä. Niinpä olemme aloittaneet sekä lehti- että verkkouudistuksen. Molemmista lisää lehden sisäsivuilla.

(Tämä kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 7/2012)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: PS, Media