KUKA KUUNTELISI?

Eduskuntavaaleissa ehdokkaat tekivät huikean määrän vaalityötä. Osa oli ensi kertaa ehdolla, osalla oli aikaisempaa kokemusta vaalityöstä. Joillakuilla oli käyttää rahaa mainontaan, useimmilla ei ollut. Mikä oli läpipäässeiden salaisuus? Mikä oivallus teki heistä kansanedustajia?

Kysyin tätä heiltä itseltään. Soitin vaalien jälkeen parillekymmenelle edustajallemme ja kirjoitin ylös heidän ajatuksiaan menestyksekkäästä kampanjoinnista. Pyysin käytännön vinkkejä, joita muut ehdokkaat voisivat tulevissa kampanjoissa käyttää. Niitä seuraavassa.

On tapana sanoa, että vaaleissa pitää laittaa itsensä likoon. Mitä tämä tarkoittaa? Miten laittaa itsensä menestyksekkäästi likoon? Lyhyesti sanottuna: kampanjointiin on löydettävä uskallusta, viitseliäisyyttä ja aikaa. On uskallettava löytää itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. On uskallettava ottaa ihmisiin kontaktia. 

Vaalikampanjointi. Sosiaalinen media. Kampanjasivustot. Mitä nämä ovat, miten näissä toimitaan? Mitä niissä kirjoitan, mitä siellä sanoisin? Miksi kukaan vaivautuisi kuuntelemaan minua, ensi kerran ehdokasta?

Konkareiden viesti on varsin selvä: Ihmiset eivät niinkään odota, että sinulla olisi valmiit vastaukset maailman kaikkiin kysymyksiin. He haluavat, että sinä kuuntelet heitä.

Vakavaa politiikkaa ja hieman huvituksia, siinä mukavan vaalipäivän resepti. Pellehermanneiksi ei tarvitse ryhtyä, mutta pullakahveista, sujuvasta ohjelmasta ja oheismateriaalista on apua. Vaalilehdet, kynät, karkit, ilmapallot, pinssit, laastaripaketit, postikortit, tulitikkuaskit, xylitol-purukumit – kaikkia näitä voi pitää käden ulottuvilla. Tyrkyttää ei kannata, mutta toisinaan oheisromppeen avulla saa avattua kontaktin ja sen jälkeen lämpimän keskustelun.

Aikaa kampanjointiin pitää löytyä. Aikaa olisi hyvä varata etukäteen, vaikkapa käyttämällä vaalitaistoon osan vuosilomasta. Ja kampanjoidessa aika kannattaa käyttää tehokkaasti. 

Ehdokkuudestaan voi ja kannattaa mainita niissä harrastuspiireissä, joissa muutenkin on mukana. Tyrkyttäminen ei ole hyvästä, hienovarainen ilmaus riittää. Pieni lehti-ilmoitus omassa harrastelehdessä tai verkkosivustolla ei paljon maksa, mutta riittää osoittamaan sen, että ottaa oman ryhmänsä huomioon.

Haastattelemani kansanedustajat kokivat tukijoukot tärkeiksi, ja moni kokosi sellaisen lähipiiristä. Yksinäinen puurtaminen on raskasta, joten kannattaa värvätä tukijoukoiksi perheenjäseniä, tuttuja tai oman paikallisyhdistyksen jäseniä. Viiden porukalla saa jo paljon aikaiseksi. Omilla verkkosivuillaan voi pyytää ihmisiä mukaan, vaikkapa vaalimateriaalin jakamista varten. Usein tukijoukko jakautuu ydinryhmään sekä kenttäporukkaan. Ydinryhmä suunnittelee mainosmateriaalin, pystyttää verkkosivuston ja ottaa valokuvia, kenttäporukka puolestaan jakaa mainoksia ja jututtaa ihmisiä tilaisuuksissa.

Mitä teetkin, tee se hyvin. Ehdokkaan henkilökohtaisen esitteen, ”flyerin”, ulkonäöllä on suuri merkitys. Jos avaat ehdokassivut nettiin, pidä huoli siitä, että sinne saapuva löytää jotain itselleen hyödyllistä. Täytä vaalikoneet huolella. Pidä huolta siitä, että kun äänestäjät alkavat etsiä itselleen ehdokasta, he voivat löytää sinut. 

Koko maailmaa on turha kosiskella. Kannattaa valita ne erityisalueet, jotka tuntee hyvin ja keskittyä niihin. Löytää omat vahvuutensa ja olla niissä paras.